Keittiöstä päin kuului kummallista vaimeaa kolinaa. Hiljeni välillä joksikin aikaa ja mies meinasi jo uudelleen urvahtaa unen syliin. Juuri silloin kuului entistä voimakkaampi kolahdus. Tästä on pakko ottaa selvää, mies ajatteli ja könysi sängyssä istumaan. Löysipä tossutkin jalkaansa siitä sängyn viereltä. Ilman valoja lähti siitä sitten hipsuttelemaan kohti keittiötä varoen jopa lattiassa narisevia lautoja, että eukkokulta saisi nukkua. Hyvin näki liikkua kun oli vain hämrää katuvalojen kajastaessa verhojen läpi.

Saapui sitten keittiöön ja laittoi sinne valot. Katseli ympärilleen ja ihmetteli, ei niin mitään kummallista. Koirakin nukkui eteisessä omalla paikallaan. Mikä ihme hänet oli herättänyt? Päätti, että juonpa vettä samalla kun tänne tulin, oli se makkara sen verran suolaista ollut iltapalaksi, että hyvin sopi vesilasillisen juoda. Mies oli juuri nostamassa lasia huulilleen kun taas se kummallinen ääni kuului. Hän säikähti niin, että lasi oli vähällä tipahtaa kädestä, vettä roiskahti yöpuvun paidallekin.

Nyt hän osasi paikallistaa äänen tulosuunnan. Sieltä se kellariin menevien portaiden oven takaa kuului. Varovasti hän avasi oven. Kamalan kauhistus, eukko tänne ja äkkiä! Nyt ei varottu enää lattian narinoita, vaan mentiin puolijuoksua makuuhuoneeseen ja sytytettiin valot. "Tule äkkiä katsomaan, mitä nyt oikein tehdään, aivan kamalaa, tule heti nyt!"

Eukko heräsi ja säikähti hänkin, että miehellä on joku hätä, mutta sai ripeänä ihmisenä itsensä ylös sängystä ja tajusi ettei miehellä varsinaista omaa hätää ole. Vaan piti sitä silti vauhdilla lähteä änkyttävän miehensä perään. Ei siitä muuten mitään tolkkua saisi. Mitä ihmeen puuhaa se nyt oli keksinyt keskellä yötä?

Mies avasi kellariin johtavien portaiden oven ja näytti sormi vavisten muutaman rapun päässä kolinan aiheuttajaa. Eukko topakkana käski miehensä hakea kumisaappaat jalkaansa ja mennä sinne rappuun ja tehdä mitä miehen pitäisi, että kärsimys loppuisi. Mies lähti hakemaan niitä saappaita ja meni rappuun, otus pelästyi lisää ja kolisteli monta rappua alaspäin. Eukko kannusti miestään "Astu nyt sen päälle, ei se saappaiden läpi miltään tunnu. Pian nyt!"

Mies tanssi otuksen kanssa piiriä ja vältteli kaikin tavoin vaarallista vihollistaan. Niin siinä sitten kävi, että vihollinen pääsi ansastaan irti. Olikin ollut vain toisesta takajalastaan siinä kiinni. Kun mies huomasi tämän otuksen irronneen häntä ei pitänyt kellarin rapussa enää mikään. Kovalla kiireellä hän sieltä ryntäsi ylös ja paiskasi oven perässään kiinni.

Eukko siitä sitten nauramaan, että onpa hänellä tosi rohkea mies. "Jos sinulla olisi ollut helmat, niin niitä nostellen olisit tanssinut ripaskaa ja huutanut hui joka väliin". Marmatuksesta huolimatta eukko otti miestään kädestä kiinni ja vei makuuhuoneeseen takaisin nukkumaan. Sen verran mies oli jo selvinnyt koettelemuksesta, että huomasi sentään käydä viemässä eteiseen ne kumisaappaansa. Kauaa ei kulunut kun makuuhuoneesta kuuli kahden ihmisen tasainen kuorsaus.

Seuraavana päivänä iltapäivällä eukon tuli välipala mieleen ja hän päätti syödä banaanin. Niitä ja omeniakin oli mukavasti siinä kellarinrapun oven pielessä olevalla hyllyllä. Eukko avasi oven ja laittoi valotkin. Silloin hän huomasi sen viimeöisen metelin pitäjän olevan rapuilla. Siinä se kipitteli edestakaisin, ei osannut päättää minne mennä. Kamala hätä oli raukalla kun sileää seinääkin yritti kiivetä ylös. Vaan eipä siinä onnistunut.

Eukko siinä kuori banaaninsa ja katseli otusta. Haukkasi ja söi banaanin kokonaan. Mietti, että kun tuo ei nyt tuosta osaa minnekkään mennä, niin minäpä vähän avustan. Syötyään banaanin loppuun eukko otti keittiön pöydältä vasaran. Siihen sen oli juuri laskenut naulaamisen jäljiltä. Meni takaisin rapun yläpäähän ja tähtäsi. Pudotti vasaran hyvin tarkasti otuksen päähän. Siihen otus pysähtyi.

Pyysi miestänsä tuomaan tyhjän leipäpussin itselleen. Laittoi sen käteensä ja niin nosti rapulta pienen hurjan harmaan otuksen. Käänsi pussin suuta toisinpäin ja sai hiirulaisen pussiin.

Siistiä sen olla pitää kun pieniä harmaita otuksia käsittelee ja vei vainajan ulos roskikseen miettien, että mitenkähän hämärää puuhaa tämä onkaan kaiken roskalajittelun vuoksi. Biojätettä kaiketi, mutta kun tuli tuo muovipussiin, mutta olkoon nyt tämän kerran!